Fasilitaattorin tehtävä on huolehtia myös ihmisistä, ei vain asioista. Valmentamisessa tämä korostuu: paraskaan oppi ei ole minkään arvoinen, jos osallistujat eivät toimi sen mukaan. Fasilitointi on juuri tätä ryhmäprosessista huolehtimista: sen varmistamista, ettei ryhmää hukata matkan varrella.
Mutta mitä eroa on työpajan fasilitoinnilla ja koulutuksen fasilitoinnilla? Yllättävän vähän. Perustelen alla, miksi nämä kaksi kulkevat käsi kädessä.
1. Ymmärryksen luominen: Oivallus voittaa luennon
Kun puhutaan valmentamisesta työelämässä, tavoitteena on lähes aina pysyvä muutos toiminnassa. Pelkkä tiedon kaataminen ei yleensä riitä muutokseen.
Tutkimukset osoittavat, että oppijan omat oivallukset jättävät huomattavasti vahvemman muistijäljen kuin passiivinen kuuntelu (esim. Freemanin meta-analyysi 2014). Vaikka osallistujat usein kokevat oppivansa luennolla enemmän, koska se on vaivattomampaa, aktiivinen oppiminen tuottaa todellisia tuloksia (Deslauriers et al. 2019).
Fasilitointi tukee tätä kahdella tavalla:
- Vertaisoppiminen: Toinen oppija osaa usein selittää asian ymmärrettävämmin kuin asiantuntija.
- Jäsentäminen: Kun osallistuja joutuu selittämään asian toiselle, hän joutuu samalla kirkastamaan oman ajattelunsa.
Sitä paitsi, tämä vähentää painetta luennoinnista. Ei tarvitse, eikä edes kannata, kattaa kaikkia yksityiskohtia, kun ryhmä täydentää aukot.
Yksinkertainen tapa toteuttaa tätä on esityksen jälkeen ottaa pienryhmäkeskustelut. Tai jos menetelmä Me-We-Us on tuttu, vielä perusteellisempi. Hyviä kysymyksiä on esimerkiksi:
- Mitä kuulit?
- Mitä tämä herätti?
- Mitä tämä sinulle / meille merkitsee?
2. Opitun vieminen käytäntöön: Ryhmän voima
Tässä kohdassa on fasilitoinnin kannalta valmennuksessa kaksi hieman erilaista polkua:
A) Yksilöllinen soveltaminen
Vaikka jokainen saisi valita omat kehityskohteensa, ryhmästä saa tukea. Yhdessä sparrailu auttaa löytämään käytännön ratkaisuja ja antaa vahvistusta omille suunnitelmille. Tämä sitouttaa yksilön tekemiseen paremmin kuin yksin pohdiskelu. Lisäksi voi myös syntyä positiivista painetta tekemiseen, kun kuulee, mitä muut aikovat tehdä valmennuksen pohjalta.
B) Yhteinen suunta
Kun valmennuksen tavoitteena on yhteinen toiminnan muutos, eli halutaan että muutos tapahtuu yhteiseen suuntaan, fasilitointi muistuttaakin yhtäkkiä perinteistä tavoitteiden jalkautusta:
- Ratkaisujen yhteinen ideointi
- Parhaiden ratkaisujen valinta yhdessä
- Toimenpiteiden sopiminen, näkyväksi tekeminen ja seuranta
Kun päätökset tehdään yhdessä hyvän ryhmäpäätöksen periaatteiden mukaisesti, syntyy aitoa omistajuutta ja sitä kautta sitoutumista.
Yhteenveto
- Vahvista ymmärrystä: Käytä fasilitoivia menetelmiä luennoinnin sijaan tai ainakin lisäksi, jotta oivallukset syntyvät osallistujien omissa päissä.
- Fasilitoi toimintaa: Auta yksilöitä saamaan muilta vahvistusta omille poluilleen.
- Rakenna sitoutumista: Jos tavoitteena on yhteinen suunta, fasilitointi on mitä parhain keino varmistaa, että kaikki kulkevat samaan maaliin.
Fasilitointi auttaa varmistamaan, ettei valmennus jää vain ”mukavaksi yhteiseksi päiväksi”, vaan se muuttaa tapaa toimia.
Kuinka voimme auttaa teitä onnistumaan?
Fasilitointia voi hyödyntää lukuisissa työelämän tilanteissa. Anna meidän auttaa yhdistämään asiantuntijoidenne osaaminen yhteisten tavoitteidenne saavuttamiseksi. Valmennamme tarvittavat taidot henkilöstönne tai tulemme ulkopuoliseksi tueksi teille tärkeään tilaisuuteen. Kalleinta on yhdessä käytetty aika – me teemme siitä aidosti arvokasta. Kun haluat takeet tuloksellisista tilaisuuksista, olemme oikea valinta kumppaniksenne. Lupauksemme on, että yhteistyössä kanssamme ette koskaan jää yksin. Kerro meille tarpeestanne ja suunnitellaan yhdessä teitä parhaiten palveleva kokonaisuus. Toteutamme valmennuksia ja työpajoja suomeksi ja englanniksi. Toimivampi yhteistyö tuo parempia tuloksia!
