Vuotuiset Grape Peoplen strategiapäivät olivat lähestymässä. Olimme sopineet yhdeksi teemaksi missiomme kirkastamisen. Ehdotin, että voisin hyödyntää tekoälyä laatiakseni esityksen, joka provosoi ajatteluamme. Halusin, että minulla on väkevä viesti, johon tulee tunne ”jatkoon” tai ”rotkoon”. Ja sitten juttelisimme tiimissä, mistä tunne tulee.
Käytin reilusti työaikaa esityksen laatimiseksi. Saatoin vähän innostuakin esityksen sisällöstä.
Kun lähetin esityksen tiiminvetäjämme arvioitavaksi, yllätyin hänen reaktiostaan: ”tämä lähtee liian kauaksi siitä, mitä olemme aiemmin puhuneet.” Hän ei halunnut täysin uutta starttia.
Päädyimme jättämään esityksen pois ja lähdimme sen sijaan tiimillä muistelemaan tilanteita, joissa olemme olleet missiomme äärellä. Jaoimme muistoja, joissa missiomme toteutui eli syntyi yhteinen suunta, yhteistyö toimi erityisen hyvin, tai työ oli merkityksellistä.
Tekoäly auttoi minua olemaan luova. Liiankin luova. Lähdin jengoille, kiertoradalle, stratosfääriin. Sieltä olisi voinut olla liian vaikeaa päästä takaisin yhteiseen todellisuuteen.
Divergenssi laajentaa horisonttia
Edeltävä tarina kertoo divergenssin ylilyönnistä.
Fasilitoinnissa divergenssi tarkoittaa, että lisäämme vaihtoehtojen määrää tai kasvatamme mahdollisuuksien kirjoa. Laajennamme horisonttia. Divergenssi on olennaista luovalle ongelmanratkaisulle, sillä ilman sitä toistamme samoja vanhoja kaavoja.
Oikein tehtynä divergenssi haastaa ryhmän ajattelua juuri sopivasti, jotta löydämme uusia lähestymistapoja, näkökulmia tai merkityksiä. Keksimme uusia ratkaisuja. Joskus löydämme myös uusia tavoitteita. Näin kävi vuonna 2021, kun kuvittelimme yhdessä Grape Peoplen nice human digital learning companyksi. Tästä visiosta digital jäi aikanaan pois, mutta haaveiluharjoituksena se oli tärkeä. Hieman provosoiva visio auttaa keksimään uusia omaperäisiä ratkaisuja.
Divergenssi menee liian pitkälle silloin, kun ryhmän jäsenet alkavat kurtistaa kulmiaan: ”nyt en enää tajua mitä tässä tapahtuu”. Ajatukset erkanevat liian kauas toisistaan, emmekä enää saa ryhmää takaisin jaettuun todellisuuteen. Horisontti karkaa liian kauas.
Tekoäly divergenssityökaluna
Tekoäly on oivallinen divergenssityökalu. Siltä saa ehtymättömästi lisää näkökulmia asiaan kuin asiaan. Sopivasti annosteltuna se voikin tuoda luovuutta ideointityöpajaan.
Tekoäly on kuitenkin niin tehokas ideointikaveri, että pitääkin tietoisesti välttää ideatykitystä. Jos yksilö tai ryhmä saa 3-5 kiinnostavaa ideaa, se on hyödyllistä divergenssiä. Mutta entä jos luku on 30 tai 50? Tekoälyn vapauttama energia kuluukin ideoiden ymmärtämiseen.
Kun 10 hengen ryhmä käyttää AI-ideatykkiä suodattamatta, saamme satoja ideoita, joita kukaan ei ymmärrä.
Kun haluat käyttää tekoälyä divergenssiin ryhmässä:
- Rajaa tekoälyltä pyydettävä ideoiden määrä esimerkiksi kolmeen kerrallaan.
- Pyydä jokaista kirjaamaan lupaavat ideat talteen ennen kuin pyytää tekoälyltä uudet ideat.
- Älä pyydä julkaisemaan kaikkia ideoita kerralla. Jaa ryhmä pareihin tai kolmikoihin ja pyydä siellä keskustelemaan lupaavimmista ideoista.
- Lopuksi pyydä jakamaan koko ryhmän kesken lupaavimmat ideat.
Konvergenssi ankkuroi todellisuuteen
Divergenssi vaatii vastapainoksi konvergenssin. Fasilitoinnissa konvergenssi tarkoittaa vaihtoehtojen karsimista tai priorisointia. Kun divergenssi kysyy ”mitä voisimme…”, konvergenssi kysyy ”mitä valitsemme?”.
Divergenssi ilman konvergenssia on haaveilua. Jottei ideointi pääty ideaviidakkoon, täytyy kysyä mikä on toimivaa, hyödyllistä tai merkityksellistä. Lopputulokseksi saadaan järjellinen määrä ongelmia ratkaistavaksi ja ratkaisuja toteutettavaksi.
Konvergenssiin tulee käyttää riittävästi aikaa, jotta koko ryhmä ehtii pureskella vaihtoehtoja. Nopein priorisointikeino on ”pomo päättää”, mutta se ei välttämättä tuota sitoutumista. Voimme tehdä valintoja muutenkin kuin pomon tai äänekkäimmän osallistujan mukaan.
Yksilöäänestys on yksi tapa nostaa tietyt vaihtoehdot muiden yläpuolelle. Kun lisäämme tähän dialogia, saamme ihmiset ajattelemaan valintoja yhdessä. Parikeskustelu ”miten sijoittaisimme 10 euroa näiden vaihtoehtojen kesken” ennen äänestystä auttaa näkemään toisten näkökulmat.
Ja kun oikein haluat sitoutumista, tee varsinainen valinta parityönä yksilötyön sijaan. Tällöin parit jakavat yhteiset 10 euroa vaihtoehtojen kesken.
Tekoäly konvergenssityökaluna
Tekoäly vaikuttaa ensisilmäykseltä tekevän ryhmässä valitsemisesta helpompaa.
Liikaa vaihtoehtoja? Pyydä tekoälyä ryhmittelemään ne.
Vaikeaa valita parhaat? Pyydä tekoälyä nostamaan joukosta 5 lupaavinta.
Kummassakin on haasteensa.
Ryhmittely on valitettavan yleinen tapa rajata vaihtoehtoja. Sanon ”valitettavan”, koska ryhmittelyssä piilee riskejä:
- Sitoutuminen menetetään. Jokainen ryhmittelee (kategorisoi, ajattelee) eri tavoin. Toisen luomat ryhmät eivät ehkä käy minulle järkeen ja tipahdan kelkasta. En voi sitoutua sellaiseen, jota en ymmärrä.
- Ideoiden fokus häviää. Yhdistän kaksi tavoitetta, jotta valinta helpottuisi. ”Tekoälyavusteinen fasilitointi” ja ”tekoälyfasilitointi” kuulostavat samalta, joten yhdistänpä ne. Mutta toinen voi tarkoittaa sitä, että ihminen ohjaa tekoälyn avustuksella ja toinen sitä, että tekoäly ohjaa ilman ihmistä.
En siis oikeastaan kyseenalaista ryhmittelyä tekoälyn avulla, vaan ryhmittelyn ylipäänsä.
Parhaiden vaihtoehtojen valinnassa käytämme aina kriteereitä, vaikkemme niitä aina tiedosta.
Yleisiä kriteereitä ovat vaikuttavuus (impact), toteutuskelpoisuus (feasibility) ja uutuusarvo (novelty).
Kun haluat käyttää tekoälyä konvergenssiin ryhmässä:
- Rajaa ensin vaihtoehtoja luomuälyä käyttäen. Pyydä ihmisiä merkitsemään vaihtoehdoista parhaat. (Voit antaa kriteerit, muttei yleensä ei tarvitse.) Hyvä määrä vaihtoehtoja on 3-7, jotta niiden ristiinarviointi ei ole ylivoimaista.
- Pyydä antamaan lupaavimmat ideat tekoälylle. Kehote: ”Arvioi nämä ideat vaikuttavuuden, toteutuskelpoisuuden ja uutuusarvon kannalta. Anna kunkin kriteerin osalta tähtiarvio 1-5 perusteluineen”.
- Anna ihmisille hetki arvioida kriittisesti tekoälyn antamia tähtiarvioita ja perusteluita.
- Jaa ihmiset pareihin tai kolmikoihin keskustelemaan nyt lupaavimmista vaihtoehdoista.
- Tehdään lopulliset valinnat yksilö- tai pariäänestyksellä.
- Pyydä ihmisiä arvioimaan työskentelyn lopputulos 1 (huono) – 5 (hyvä). Pyydä muutama kommentti ääneen.
Tekoäly ryhmän tukiälynä
Tekoäly ryhmän ajattelun työkaluna on kuin poravasara: se on äärimmäisen tehokas, mutta väärin käytettynä se rikkoo perustan. Parempi nimi olisi tukiäly. Sen tehtävä on tukea inhimillistä ajatteluamme, ei korvata sitä.
Tekoälyn kanssa saatat olla valinnan edessä: haluatko kokouksen päättyvän nopeasti vai ihmisten sitoutuvan lopputulokseen? Molempia et välttämättä saa.
Minä ja kollegani olemme käyttäneet tukiälyä yksilöinä, ajoittain erinomaisin tuloksin. Oikein käytettynä tukiäly voi avata omaan ajatteluun uusia ulottuvuuksia tai paljastaa sokeat pisteet.
Ryhmätilanteissa olemme erityisen huolellisia, jotta voimme jatkossakin ymmärtää ja omistaa tekemämme valinnat.
Kirjoittaja Jonas Rajanto on fasilitaattori ja valmentaja, joka pelastaa organisaatioita huonoilta kokouksilta ja auttaa valjastamaan tekoälyn inhimillisen yhteistyön tueksi.
