Näin teet seminaarista osallistavan fasilitoimalla (helposti)

Voiko seminaarin fasilitointi olla helppoa?

Kuvitellaanpa nelikenttä, joka syntyy kahden akselin kohdatessa: fasilitoinnin vaativuus ja fasilitoinnin tuottama hyöty.

Minua kiinnostaa erityisesti nelikentän ruutu “helppo fasilitoida, paljon hyötyä”. Sijoittaisinko siihen mitään?

Ensimmäisenä mieleen tulevat seminaarit ja kick-off-tapahtumat. Ne ovat usein koko päivän kestäviä suuria tilaisuuksia, joissa on runsaasti alustuksia.

Yleinen sudenkuoppa on vahva puhujavetoisuus ja sen myötä osallistujien passiivisuus. Moni meistä kokee nämä tapahtumat melko hyödyttöminä ja jopa pitkästyttävinä.

Käydään seuraavaksi läpi, miksi passiivisuuteen ei kannata tyytyä, miten saat suuressa tilaisuudessa keskustelun käyntiin luontevasti ja miksi tämä on itse asiassa yllättävän helppoa fasilitointia, vaikka fasilitoinnin perusteet olisivat sinulle vielä uusia.

Nelikenttä fasilitoinnin vaativuudesta ja hyödystä

Konstruktivismia kannattaa uskoa

Konstruktivismi on oppimisteoria, jossa oppija nähdään aktiivisena tiedon rakentajana eikä pelkkänä passiivisena vastaanottajana. Teoriana se on jo aika vanha, mutta luulen, että siinä piilee viisautta. Ainakin omat kokemukseni vahvistavat sen.

En jaksa kovin kauan olla puhtaasti passiivisen kuulijan roolissa. Puhti loppuu, keskittyminen herpaantuu ja klassisesti lipsahdan miettimään muita asioita. Tiedät varmaan tunteen?

Jos tieto taas annostellaan oikein, eli esitysten kestot pysyvät maltillisina ja kuullusta on mahdollista myös keskustella, konstruktivismin lupaama tiedon rakentaminen pysyväksi muistijäljeksi mahdollistuu.

"Konstruktivismin lupaama tiedon rakentaminen pysyväksi muistijäljeksi mahdollistuu, kun esitysten kestot pysyvät maltillisina ja kuullusta on mahdollista myös keskustella."

Kun tilaisuudessa on paljon porukkaa ja runsaasti puheita, yksinkertaisella fasilitoinnilla voi merkittävästi lisätä sen hyödyllisyyttä. Ja kaupanpäällisiksi tehdä siitä hauskemman.

Samaa aihetta käsitellään myös aiemmassa artikkelissa passiivisesta kuuntelusta aktiiviseksi muutokseksi.

Miten lisätä keskustelua suuressa tilaisuudessa luontevasti?

Keskustelun lisääminen suurissa tilaisuuksissa on helpompaa kuin äkkiseltään ajattelisi.

Siirrä keskustelu pienryhmiin

Koko porukan yhteiskeskustelu on tunnetusti huono ratkaisu. Vain rohkeimmat uskaltavat esittää näkemyksiään tai kysymyksiään, ja muut jäävät yleisöksi. Siksi keskustelut kannattaa siirtää suurelta osin pienryhmiin, esimerkiksi pöytäkeskusteluiksi.

Kuulkaa lyhyesti, mitä muissa ryhmissä nousi esiin

Pienryhmäkeskustelujen päätteeksi on kiinnostavaa kuulla ainakin lyhyesti, mitä muissa ryhmissä nousi esiin. Tämä vaihe ei yleensä vie liikaa aikaa. Pöydissä keskustelu on tavallisesti vilkasta, mutta yhteiseen kommentointiin fasilitaattori joutuu yleensä hieman kannustamaan.

Anna ensin omaa aikaa jäsentää kuultua

Pelkkä keskustelu ei kuitenkaan vielä tuota aktiivista tiedon rakentamista. Ainakin me introvertit kaipaamme ensin omaa aikaa jäsentää kuultua ennen kuin altistumme keskustelulle.

Tämä on helppo toteuttaa: Ennen pienryhmäkeskusteluja osallistujille voi antaa muutaman hetken aikaa miettiä ja kirjata omia pointtejaan esityksestä. Yksilövaiheen tueksi fasilitaattorin kannattaa antaa valmiit kysymykset, joihin kuulijoita pyydetään vastaamaan. Näin jokaiselle syntyy ainakin alustava käsitys kuullusta ja sen merkityksestä itselle.

Sen jälkeen ollaan tietysti astetta valmiimpia keskustelemaan omassa ryhmässä. Sama periaate toimii myös esimerkiksi silloin, kun henkilöstökyselyn tuloksia käsitellään osallistavasti: ensin hiljaisuus, sitten keskustelu.

Seminaarin yleisö kuuntelee pitkää esitystä, ja osallistujien keskittyminen herpaantuu

Näin fasilitoit seminaarin keskustelut:

  1. Pidä esitykset maltillisen mittaisina. Annostele tieto niin, että kuullusta ehditään myös keskustella.
  2. Yksilövaihe: anna osallistujille hetki aikaa miettiä ja kirjata omia pointtejaan valmiiden kysymysten avulla.
  3. Pöytäkeskustelut: osallistujat keskustelevat kuullusta pienryhmissä.
  4. Lyhyt yhteinen purku: kuullaan, mitä muissa ryhmissä nousi esiin. Kannusta ryhmiä jakamaan.

Miksi tämä on helppoa fasilitointia?

Vaativassa työpajassa hankalin vaihe on ryhmäpäätösten tekeminen. Ryhmäprosessin vieminen maaliin niin, että lopuksi päästään konsensukseen esimerkiksi yhteisistä toimenpiteistä, ei ole aivan yksinkertaista.

Suurissa tilaisuuksissa, joita olen tässä käsitellyt, ryhmäpäätöksiä ei tarvita. Fasilitointi ainoastaan mahdollistaa sen, mihin useimmat lähtevät mielellään mukaan: keskustelun kiinnostavasta asiasta kiinnostavien ihmisten kanssa.

Haluatko oppia tekemään tilaisuuksista osallistavia?

Vaikuttava fasilitointi -valmennuksessa harjoittelet käytännössä menetelmiä, joilla saat kaikki mukaan, myös isoissa ryhmissä.

Jos teillä on edessä seminaari tai kick-off ja kaipaatte ulkopuolista fasilitaattoria, tutustu palveluihimme.

Facebook
LinkedIn
WhatsApp
Picture of Kari Kukkola

Kari Kukkola on yksi Grape Peoplen pitkäaikaisimmista valmentajista. Kari on sosiaalipsykologi (VTM) ja työyhteisösovittelija, joka sovittelutilanteiden lisäksi on valmentanut muutos- ja strategiajohtamista sekä fasilitointitaitoja vuodesta 2009 lähtien. Hän myös konsultoi yrityksiä muutostilanteissa, strategiatyössä, monimutkaisissa tilanteiden selkeyttämisessä ja ristiriitojen hallinnassa.

Verkostoidu: LinkedIn

Picture of Kari Kukkola

Kari Kukkola on yksi Grape Peoplen pitkäaikaisimmista valmentajista. Kari on sosiaalipsykologi (VTM) ja työyhteisösovittelija, joka sovittelutilanteiden lisäksi on valmentanut muutos- ja strategiajohtamista sekä fasilitointitaitoja vuodesta 2009 lähtien. Hän myös konsultoi yrityksiä muutostilanteissa, strategiatyössä, monimutkaisissa tilanteiden selkeyttämisessä ja ristiriitojen hallinnassa.

Verkostoidu: LinkedIn